Blogini muuttaa bloggerin puolelle. Muuttotyöt on käynnissä. Tervetuloa kaikki ihmemaahan. Toivottavasti kaikki vanhatkin lukijat löydätte sinne.

Ihanaa, olen saanut lisää neulerintamalla aikaan. Sen on mahdollistanut euroviisut ja eiliset jääkiekkopelit. Pronssiottelun aikaan vielä hyvin pystyi neulomaan, Suomen pelin aikaan sitten taas ei. Paitsi ennen kolmatta erää sukat tulivatkin jo valmiiksi. Nimensä nämä kuitenkin sai euroviisuista, sillä sukissa on vähän kaikkea. Niinkuin euroviisuissakin.

Ryhdyin tekemään näitä pitsisukkien mallilla. Kuitenkin pitsi näytti aika sekavalle näissä, kun lanka on noin värikästä. Siispä tein sitä vain varteen. Varren loppuun tein myös vähän joustinta, että sukat pysyy paremmin jalassa. Oikeastaan tuon varren pitsin jälkeen en seurannut ollenkaan ohjetta. Kantapää on tavallinen vahvistettu ja kiilakavennukset tein jokatoisella kierroksella. Tosin kaventelin silmukat kymmeneen asti ja myös kakkos- ja kolmospuikkojen silmukoista kaventelin yhdet. Ja nyt näistä tulikin sopivan levyiset. Pelkään edelleen sitä, että sukista tulee liian leveät.

Kärkikavennuksetkin tein oman pään mukaan. Kavensin ykkös- ja kolmospuikon lopussa ja kakkosen ja nelosen alussa. Kaksi yhteen neuloen. Täytyy sanoa, etten pidä tuosta tavasta tehdä kärkeä kovin paljon. Mutta, ihan kivan näköinenhän siitä kuitenkin tuli.

Sukat on tehty 7veljeksestä, papukaijaa. Tein tuttuun tapaan kolmosen baubuilla. Nämä sukat tein lahjaksi ja ovat jotain kokoa 38. Lankaa kului 100grammaa.

Pitsineule oli tosi helppoa neuloa ja minusta kyllä myös ihan kivan näköistä. Ei vaan toimi näin värikkään langan kanssa. Joku yksivärinen toisi sen pitsin varmasti paljon paremmin esiin, tai raidoitettu, jossa olisi vähän hillitymmät värit. Itselle pitäisi vielä tällaiset lyhyempivartiset paksusta langasta tehdyt sukat neuloa. Taidan etsiä niihin jonkun toisen pitsikuvion, sillä ei samalla viitsi kahta kertaa peräkkäin tehdä. Tänään onkin sopivan sateinen päivä.

Muutaman kansipaperittoman ja mitäänsanomattoman kirjan kannet tuunasin. Kaikki nämä on tehty samalla tavalla, eli leikelty kuvia lehdistä, laitettu lisäksi ehkä jotain papereita ja vielä joihinkin ääriviivatarroja. Kaikki kirjat ovat myös bookcrossing.com sivustolle (linkki vie keskustelufoorumille) rekisteröityjä ja siksi niissä on asiaankuuluvia lappuja.

Gavrill Trojepolski: Bim mustakorva. Keltainen paperi rei'itetty fiskarsin leikkurilla, koirien kuvat lehdistä.

Daphne du Maurier: Rebekka. Aluspaperi vanhasta vihosta, kuvat lehdistä ja ääriviivatarroja lisäksi.

Laila Hietamies: Kukkivat kummut. Päällystetty vaaleanpunaisella paperilla ja kuviopaperit liimattu. Kuva lehdestä.

Georg popp: Maailman mahtajat. Kirja oli punainen. Päälle liimattu kuva ja ääriviivatarroja.

Laila Hietamies: Rakkaani tuli vuorilta. Erilaisia kuvia leikattu lehdestä ja liimattu päällekkäin. Lisäksi ääriviivatarrjoja.

Minusta näistä tuli taas ihan kivoja. Noita tuunattavia kirjoja olisi vielä vaikka kuinka paljon kotona. Pikkuhiljaa, muutama kerrallaan, niistä eroon päästään.

Vihdoinkin jotain valmista! Aloitin neulomaan uusia unisukkia jo tämän kuun alussa. Jotenkin hitaasti eteni, vaikka neuloin joka päivä. Joinain päivinä vaan puikon, kaksi. Eilen sitten lopulta sain sukat valmiiksi ja pääteltyä Suomen jääkiekkopeliä katsellessa. Arvaattekos, mistä sukat sai nimensä?

Edellisille unisukille kävi muuten vähän huonosti. Joku pisti ne vahingossa koneeseen ja varmaan arvaatte, mitä koneesta tuli ulos.. hyvin pienet unisukat.

Nämä on neulottu Sublime baby merinosilk dk-langasta. Aivan ihanaa lankaa! Nyt minulla on sitä varastossa enää yksi kerä. On kyllä sen verran arvokasta lankaa, etten sitä kauheasti viitsi ostella vaan siksi, että minulla olisi sitä varastossa. Nämähän sain hyvityksenä aikoja sitten.

Lankaa sukkiin meni tasan 100g. Ja kolmosen bambuilla neuloin.

Sukat aloitin kärjestä, vähän Ullan ohjeen mukaan. Pintaneule on omasta päästä, mutta varmasti sillä on neulonut moni muukin. Ensimmäinen kierros on 1o1n, toinen ja kolmas kierros on kaikki oikein. Ja näitä kolmea kierrosta koko sukka. Kantapään tein tiimalasikantapäänä. Sitä en ollut ennen kokeillut ja se tuotti aluksi vähän tuskaa. Ei niinkään sen tekeminen, vaan sen oivaltaminen, että sukkaa pitää neuloa pidemmälle ennen kantapään aloitusta, kun tekee tiimalasin.

Tiimalasikantapää oli helppo neuloa ja varmasti tulen käyttämään sitä jatkossakin. Minulle vaan tuli ensin kamalat reiät kantapäähän. Tuohon sivulle. Jostain, en muista mistä, luin, että reiät saa vältettyä sillä, että neuloo niillä kierroksilla, kun neulotaan kaikilla silmukoilla, niin sen silmukkaa kiertävän lankalenkin ja silmukan yhteen. Minulla toimi, mutta oli vaikeaa neuloa niin toisella puolella.

Tuon varren kanssa pähkäilin, että laitanko joustinta vai en. Ehkä olisi pitänyt vähän loppuun laittaa, ettei sukan suu olisi rullaantunut. Toisaalta nämä on unisukat ja sillä ei ole juurikaan väliä. Varret ovat kuitenkin sen verran pitkät, että sukka pysyy nukkuessa jalassa. Ja on toisaalta helppo potkia unissaan pois, kun tulee varpaille kuuma.

Kaikenkaikkiaan olen näihin kyllä tyytyväinen. Ja erityisen tyyytyväinen, että nämä on neulottu ja pääsee tekemään jotain muuta!

Meidän uudella pihalla raparperit kasvaa ihan valtavasti jo nyt. Onneksi penkki ei ole suuren suuri. Tekaisin tänään kevään ensimmäisen raparperipiirakan.

Pohja
150g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte
0,6 litraa raparperipaloja
1 purkki kermaviiliä
1 kananmuna
3 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää kananmuna voimakkaasti sekoittaen. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää taikinaan. Levitä taikina piirakkavuokaan, myös reunoille.
Lisää päälle raparperin palat. Sekoita sitten täytteen muut aineet keskenään ja kaada piirakan päälle.
Paista uunissa 200asteessa puolisen tuntia. Eli kunnes pintakin on saanut vähän väriä.
Ja herkuttelemaan vaniljajäätelön tai vaniljavaahdon kanssa!

Neuleita en ole juurikaan kerennyt tekemään. Yhdet sukat tulevat kohta valmiiksi. Remontti talolla edistyy, muttei minun toimesta. Sain suorastaan kiellon edes mennä talolle. Lääkäriltä. Selkä voi edelleen huonosti. Nyt taas vähän huonommin. Onneksi olemme kuitenkin saaneet apua ja pääsemme muuttamaan kuun lopussa. Pakkailua olenkin jo vähän aloittanut, kun sitä sentään voin vähän tehdä.

Talon pihakin suorastaan huutaisi minua sinne. Pitää kuitenkin yrittää pysytellä pihahommista pois. Ne nyt ei ainakaan minua paranna. Harmittaa vaan välillä niin vietävästi, kun sormet ja pää tahtoisi mennä tekemään remonttia, mutta selkä ja järki ei. Noh, eikös sitä niin sanota, että vuosi pitääkin asua, ennenkuin saa tehdä muutoksia pihalla? Tai talossa. Onhan se kyllä jännä huomata, mita sieltä pihalta kesän kuluessa ilmestyy.

Opettelin eilen tekemään tiimalasikantapäätä. Kantapää onnistui pienten tulkintavaikeuksien jälkeen ihan hyvin, mutta miksen tajunnut, ettei siitä tule niin pitkää, kuin tavallisesta? Tein sen kärjestä aloitettaviin sukkiin. Ja aloitin tietenkin tekemään samasta kohtaa, kuin sen tavallisemman kantapään. Niinpä. Tietenkin sukasta tuli muutaman sentin liian pieni ja pääsin taas purkuhommiin. Muuten kyllä se oli helppo neuloa ja varmasti ajaa asiansa ainakin unisukissa. Tänään pitää tehdä se uudelleen vähän myöhemmin.

Ja sitten tuli ne langatkin, jotka tilasin. Nyt mennään kovaa ja korkealta tavoitteiden yli. Uutta lankaa tuli nimittäin 1550grammaa. Aika paljon, etten sanoisi. Mutta, katsokaa näitä ihanuuksia.

Kaikki muut, paitsi Maijat ja Janne oli tarjouksessa. En voinut vastustaa. Ja kaikki on niin ihanan herkullisia värejä. Osalle on suunnitelmia, osalle ei. Vivaldeista tulee huivi, alpacoista myös. Ja tuota limeä alpacaa minulla on jo ennestään kaksi kerää. Nyt niistäkin saa huivin aikaiseksi. Deligh-langasta tarkoitus on tulla kevät/kesäpipo. Ja noista mustista merinoista jonkinlaiset käsineet. Varmaankin lapaset.

Tämän kuun tämä blogi varmaan viettää vähän hiljaisempaa eloa. Meillä alkoi eilen remontti ja muutto ja minunkin pitää osallistua siihen mahdollisuuksien mukaan. Joten en kerkeä neulomaan niin paljon. Sairasloma kyllä jatkuu edelleen taas viikolla.

Tasapuolisuuden nimissä minun piti neuloa vielä ilmastosukat miehelle. Näidenkin kohdalla päätin, että käytän vain vajaita keriä. Ja täytyy kyllä sanoa, että langat menikin loppuun. Tuota marjapuuron punaista jäi ihan pieni nöttönen, mitään muuta ei yhtään.

Lankoina näissä oli 7veljestä ja tuo ruskea oli Kauhavan kangas-aitan Pandaa. Vielä kerran, ai miten ihanaa lankaa! Lankaa näihin kului yhteensä 140grammaa. Sukat on kärjestä aloitettu mukaillen taas kerran Ullan ohjetta, ja niillä kolmosen bambuilla neulottu. Ohjeesta poiketen silmukkamäärä oli eri, kantapään tein vahvistettuna ja joustinta jalan päälle koko matkalta. Kuvassa näyttää kyllä vähän pienelle, mutta 43-44 jalkaan nämä on tarkoitettu. Joustimen ansiosta pitäisi muotoutua jalan mukaan aika hyvin. Testasin oman ukkoni jalkaan.

Nämä sukat neuloin Williamin ja Katen häiden aikaan. Kun prinssi sai morsiammensa, minä tein kantapäät. Niin, neuloin näitä sukkia yhtäaikaa. Kivaa vaihtelua ja sai taatusti samanlaiset.

Päätin, että aloitan tällaisen uuden kategorian, missä joka kuun lopussa vähän katson, paljonko kului lankaa ja paljonko sitä kotiin kannoin. Tavoiteenahan minulla on ollut päästä lankojeni kanssa neljään kiloon. Se on kyllä niin vaikeaa, kun noita kauniita lankoja on niin paljon. Välitavoitteena on nyt päästä viiteen kiloon ja pysytellä siinä.

Tässä kuussa tuli neulottua aika paljon. Lankaa kului 825grammaa. Jos en olisi ostanut yhtään lankaa, niin menisi ihan hyvin. Lankaa kuitenkin hankin lisää 600grammaa. Osa tarpeeseen, mutta suurin osa muuten vaan. Kuitenkin hyvää on, että lankavarasto jäi tässä kuussa miinukselle 225grammaa. Ei paljon, mutta hyvä alku.

Ensi kuussa en varmaan kerkeä neulomaan lähellekkään noin paljon. Sairasloma toivottavasti loppuu ja sitten meillä alkaa remontti ja muutto. Kuitenkin lankaa olen tilannut viime viikolla ja ne sitten saapuvat ensi viikolla. Dropsin alen takia tilasin ja samalla sitten vähän muita lankoja, jotka sattuivat olemaan alennuksessa. Mutta niistä sitten lisää, kun langat saapuvat.

Hyvää vappua kaikille!

Minulla ei juuri omia neulekirjoja ole ollut. En ole niitä erityisesti kaivannutkaan, sillä meidän kirjastossa on hyvä kokoelma kirjoja ja aika helposti saatavillakin. Kuitenkin tällä viikolla olen hankkinut neulekirjoja jo kaksi. Molempiin olen törmännyt internerin myyntipalstoilla ja saanut ne omasta mielestäni aika edullisesti.

Ensimmäinen kirja on Sanna Vatasen Neulo virkkaa kirjo jämälangasta! Ja toinen on Anu Harkin Puikoissa!

Molemmat kirjat ovat kuin uusia.

Jämälankakirjassa on paljon mahtavia ideoita. Ja se on niin herkullisen näköinenkin. Tuo kannen hame on ehdoton suosikkini. Enää pitää opetella virkkaamaan ympyröitä.

Puikoissa!-kirjassa on myös monia herkullisia ohjeita. Ja todella kauniita kuvia.

Molempia kirjoja olen selaillut, mutten ole vielä ohjeisiin ihan hirvittävän tarkasti perehtynyt. Ihani kirjoja kertakaikkiaan!

Ensimmäiset ilmastosukat on valmiina. Teen vielä toiset miesten jalkaan sopivat ja sitten neulon jo jotain muuta, kuin sukkia.

Tässä naisen jalkaan sopivat. Ovat suunnilleen kokoa 39, vaikka yritinkin tehdä vähän pienemmät.

Näissä sukissa meni kaikki pieleen, mikä mahdollista oli. Aloitin sukat kärjestä ja toista kerkesin neulomaan jo ensimmäisen raidan loppuun. Sitten totesin, että sukasta tulee liian leveä. Purin ja tein taas. Kantapää meni toisessa sukassa ihan hyvin, mutta toisessa sukassa en enää muistanutkaan kuinka monta silmukkaa olin kaventanut pois. Joo,ei niitä muistiinpanoja kannata tehdä. Kantapään jälkeen unohdin neuloa raidan. Siksi pinkkiä tulikin siihen extraleveä raita. Kiilalavennuksista selvisin juuri ja juuri. Tosin toisessa sukassa olin sitten kaventanut ylimääräiset jo monta kierrosta ennen toista sukkaa pois.

Ja sitten tuo varsi. Voi, kuinka vaikeaa. Näissä sukissa menee koko jalkapöydän matkalla kaksi nurin neulottua raitaa, joka ainakin oikeanpuoleisessa sukassa näkyy kuvassa. Mutta, olin vain ruvennut tekemään niitä heti alussa, enkä ollut yhtään miettinyt, miten ne joustimen kanssa menee. Vasta kun rupesin neulomaan varren joustinta, niin tajusin, etten milään saa molempia raitoja jatkumaan varren joustimessakin nurjana. Kokeilin laskea vaikka miten ja aina toinen jäi oikeaksi silmukaksi. Sitten en enää jaksanut ja tein 1oikein, 1nurin varren. Ei näytä näissä sukissa minun silmään kovin hyville, kun nuo raidat on aika leveät. Ei sovi yhteen.  Lanka sentään riitti. Se nyt vielä olisi ollut, jos sekin olisi loppunut kesken.

Sukat neuloin siis varpaista varteen ja mukailin Ullan ohjetta. Silmukoita oli joka puikolla 11. Kantapään tein vahvistettuna. Sitä en ollutkaan tehnyt ennen varpaista aloitettuihin sukkiin ja täytyy kyllä sanoa, että minun silmään toisinpäin tehtynä se on kauniimpi. Pitänee vihdoinkin opetella se tiimalasikantapää.

Puikot oli bambuiset numeroa 3. Lankana 7veljestä, jämälankakeriä. Ja lankaa kului 100g.

Tässä taas esitys siitä, kuinka intoa on enemmän kuin taitoa. Ja ettei tämä nyt ihan masenteluksi menisi, niin olen kuitenkin tyyytyväinen siihen, että neuloin nämä omasta mielestäni aika nopeasti ja neulontapinta on aikas tasaista. Seuraavissa sukissa pitää vaan vähän miettiä, ennekuin aloittaa.

Vihdoinkin!

Maltoin mieleni sentään sisälle asti, kun huomasin paketin tulleen. Tämä kyllä ilostutti päivääni entisestään. Ensin sitä ilostutti lääkäri, joka sanoi, että viikon päästä saan ehkä jo palata töihin. Onhan tässä taas sairastettukin. Ja kun ei ole ollut muutamaan viikkoon mitään käsitystä siitä, milloin pääsisin mahdollisesti takaisin töihin.

Paketti olikin tälläkertaa pullollaan.. kaikkea.

• Dropsin De light lankaa kolme kerää. Tuota lankaa kävin hipelöimässä tänään lankakaupassa, mutten ostanut, kun sitä ei ollut jäljellä kuin yksi kerä. Mistä tiesit, että tuota vailla olin? Joo, vailla ja vailla. En vielä tiedä yhtään, mitä siitä syntyisi.
• Suklaateetä. Hmm.. teevesi kiehuu jo.
• Lentävä luuta-lakuja. Nams. Näistä voisin säästää pari miehellekin, tai sitten en.. nams.
• 101-ideaa lehti. Siihen en ole kerennyt vielä kovin paljon tutustumaan, mutta näyttää houkuttelevalle. Tutustun illemmalla.
• Ja ihana kenkä-kirjanmerkki. Rakastan kenkiä. Ja kirjoja.

Kiitos Sny tästä ihanasta paketista. Harmi, että ensi kuu on jo viimeinen.

Näin jossain päin internettiä kauniita huovutettuja kännykkäpusseja. Siitä innostuneena ajattelin itsekin tehdä sellaisen. Ja ajattelin jo samantien, että teen useamman, pikkulahjoiksi vaikka.

Ohjetta minulla ei tietenkään ollut. Prototyypin tein niin, että loin 10silmukkaa ja neuloin kuusi kerrosta. Sitten poimin neulotusta kappaleesta joka sivulta silmukat ja neuloin pitkää pussia. Päättelin kolmen puikon silmukat, kun pussukka oli n.15senttiä pitkä. Ja yhdellä puikolla jatkoin vielä läpän neulomista.

Koneeseen neljäänkymppiin ja tässä tulos.

Ei ihan sitä mitä hain. Alaosa pussista oli puhelimelle sopiva, mutta yläosa sitten oli ihan liian suuri. Samoin läppäosa oli koneessa mennyt vinoon, eikä sitä mikään enää suoristanut.  Ja se on nyt myös liian pitkä ja liian kapea.

Ensi kerralla teen niin, että neulon pitkän kaitaleen kahdella puikolla, jonka sitten neulon pussukaksi. Tai neulon sen suljettuna neuleena, mutta ilman mitään erillisiä sivuosia. Samoin läpästä teen leveämmän ja lyhyemmän. Nyt tämä kännykkäpussiprojekti saa kuitenkin jäädä hetkeksi mietintämyssyyn.

Törmäsin tänään tällaiseen.

Aion kyllä neuloa tähän keräykseen muutamat sukat. Katselinkin noita jämälankakeriä vähän siihen malliin jo, että niistä osa tulee menemään sukkiin.

Tämä sukkakeräys on ollut käynnissä jo vähän pidemmän aikaa. En vaan ole törmännyt tähän missään yhteydessä kertaakaan. Harmi, sillä olisinhan minä jo aiemmin pistänyt sukat puikoille. Meillä ei nimittäin sukulaiset juuri tähän väliin uusia sukkia tarvitse. Koitin vähän kysellä. Ja nyt ei ole oikein mielessä mitään, mitä neuloisin. Revontulihuivia olen vähän ajatellut aloittavani, mutta jotenkin se tökkii. Ei tee mieli sitä aloittaa, vaikka huivi onkin tosi kaunis ja sen aion vielä joskus neuloa. Että jos nyt sukat tähän keräykseen vaikka.

Oman Grillailu-myssyn jälkeen piti tehdä miehellekin pipo. Kovasti oli uutta pipoa vailla. Hetken tutkin nettiä ja etsin sopivaa mallia. Mies on aika tarkka siitä, millainen pipon pitää olla. Sopiva Jacques Cousteau-pipo löytyi täältä. Mies valitsi itse langat, niistä mitä kotona oli ja suunnitteli raidat. Ja hän halusi vähän paksummasta langasta tehdyn.

Tällainen siitä sitten tuli.

Kun tässä lanka on vähän paksumpaa, niin ei nuo kavennukset  näy niin hyvin. Kuitenkin niistä tuli tosi kivat. En ollutkaan ennen kaventanut noin, että neulotaan kaksi ja sitten tehdään ylivetokavennus. Kivannäköinen tuli noinkin.

Muuten tein aikalailla ohjeen mukaan. Silmukoita oli vain 100, ettei piposta tule liian leveä. Ja sadalla tuli kyllä tosi kiva. Puikkoina käytin nelosen pyöröpuikkoa ja lopussa nelosen bambuja.

Ruskea ja oranssi lanka on Kauhava kangas-aitan Panda-lankaa. Tosi kivaa neuloa. 70%villaa ja loput bambua. Vihreä taas on seitsemää veljestä. Yhteensä lankaa kului 65grammaa.

Kaipasin keväälle pipoa. Sellaista rentoa, joka kävisi ihan minkä kanssa vaan ja melkein missä vaan. Löysin mainion ohjeen Ullasta. Kaivelin hetken lankakoriani ja langaksi valikoitui Regian lanka.

Ja kuten kuvasta näkee, lanka ei kovin hyvin käyttäytynyt pipossa. Jouduin monta kertaa pätkäisemään langan ja kerimään tuota rumaa beigeä pois. Sitten taas neuloin ne langanpätkät toiseen kohtaan. Arvatkaa kuinka paljon tuli päättelemistä?!

Tuossa näkyy myssyn hauskin juttu. Kavennukset.

Tein nelosen pyöröpuikolla. Ja lopun sitten Novitan uusilla bambuilla. Eivät olleet yhtä hyvät, kuin muut bambut, eli en voi suositella niitä puikkoja. Lankaa kului 45grammaa.

Tätä neuloin ulkona, auringonpaisteessa. Muut ryhtyivät grillailemaan, mutta minun piti saada viimeiset rivit tehtyä.